2.17.94.1, 2019-07-05 00:05:51

Now reading: Yli sata vuotta Volkswageneilla

Yli sata vuotta Volkswageneilla!

 

Teksti: Timo Suomala  |  Kuvat: Mikko Eevert ja Pelkosten perhealbumi  |  Kesäkuu 2018

Pelkosen perheen satumaisessa autoiluhistoriassa on legendan ainesta. Kolmen perättäisen sukupolven ajan on ajettu vain Volkswagen-autoilla. Tähän uniikkiin tarinaan on pakko tutustua tarkemmin! 

Heinävedellä asuvan 86-vuotiaan Mikko Pelkosen isällä oli Mikon nuoruudessa vuosimallin 1937 Chevrolet. 

– Se oli näyttävän näköinen auto. Mutta sen kookkaan ratin takana istuessani päädyin aina haaveilemaan kompaktimmasta ja teknisesti hyvin toteutetusta autosta. Päätin, että haluan Volkswagenin, Mikko muistelee.

Suvun ensimmäinen Volkswagen oli merimiesautona hankitty vuoden 1957 kupla.

Ensimmäinen Volkswagen merimiesautona

Auton hankinta ei 1950-luvulla ollut kuitenkaan aivan yhtä suoraviivaista kuin tänä päivänä. Sodan jälkeen ei uusia autoja tuotu maahan lainkaan. Tuonti virkistyi 1950-luvulla, mutta sitä säännösteltiin aina vuoteen 1962 saakka. Auton tarve tuli perustella hyvin, jotta sai ostoluvan. Poikkeuksena olivat niin sanotut merimiesautot. Merimiehet saivat tuoda autoja erioikeudella, ja niiden kysyntä oli kova. Tämän käytännön ansiosta Mikko sai hankittua ensimmäisen autonsa vuonna 1958. Se oli musta, vuosimallin 1957 Volkswagen Kupla. 

– Se oli hieno auto, Mikko tunnelmoi. 

 

Farmarin tilat ratkaisivat

Kolme vuotta myöhemmin oli auton vaihto edessä. Työ yrittäjänä vuonna 1955 perustetussa radio- ja kodinkoneliikkeessä asetti autolle uusia vaatimuksia. Kupla vaihtui Volkswagen 1600 Variant -malliin. Siitä lähtien Mikko on luottanut Volkswagen Varianteihin ja sinetöinyt merkki­uskollisuutensa hankkimalla kaiken kaikkiaan toistakymmentä Variant-farmaria. Kuljettamistarpeen kasvaessa on myös yrityksen kaikissa pakettiautoissa ollut aina Volkswagen-merkki keulalla.

Tällä hetkellä Mikko ajaa Golfilla. 

 

– Se on palvellut odotetun moitteettomasti jo kymmenen vuotta. Luulen, että se saa palvella ajotarpeitani vielä muutaman vuoden, sillä 90-vuotiaana olen päättänyt olla uusimatta ajokorttiani, Mikko toteaa arvokkaasti.

 Päättäväisyys huokuu Mikon kerronnasta, mutta onko Volkswagenille koskaan tarjoutunut vaihtoehtoja?

 – Kyllä eräs ystävällinen Mazda-kauppias tuli kerran puheilleni ja väitti, että hänellä on uusi autoni pihalla. Se oli tilava farmari, mutta huolellisten mittauksien jälkeen jäi se tavaratiloiltaan kakkoseksi Volkswagenille, joten kieltäydyin kohteliaasti, käytännöllisyyttä arvostava 

Mikko tarinoi pilke silmäkulmassa.

Pojastakin Volkswagen-mies

Mikon poika Juha Pelkonen kertoo oman Volkswagen-tarinansa alkaneen kotimatkalla synnytyslaitokselta, josta hän sai ensimmäisen autokyytinsä Kuplalla. 

– Olen koulutukseltani insinööri ja olen aina ollut sitä mieltä, että auton tulee olla selkeä ja ymmärrettävä. Käytettävyyden pitää olla hyvällä tasolla, Juha määrittelee. 

Ajokortin suoritettuaan Juha istui Golfin rattiin vuonna 1977. Kolme vuotta myöhemmin hän osti Volkswagen Derbyn. 

– Sen auton noudossa tarvittiin hiukan myyjän apua. Kaupat oli tehty jo aiemmin, ja menin sitä töiden jälkeen hakemaan. Siinä innossa oli rahapussi unohtunut, mutta myyjä vippasi sen verran rahaa, että sain tankattua bensaa Heinävedelle asti. 

Myöhemmin kolmilapsisen perheen liikkumiseen hankittiin nelivetoinen Volks­wagen Caravelle Syncro.

 

Tarina jatkuu kolmannessa polvessa

Mikon pojanpoika Sami Pelkonen jatkaa Volkswagen-tarinaa jo kolmannessa polvessa. Ajokortin saatuaan Sami ajoi isoisänsä Passat Variantilla. Nyt Sami kurvailee kirkkaan punaisella Volkswagen Sciroccolla. 

– Se on kieltämättä melkoisen näyttävä auton, isä Juha myötäilee.

On selvää, että Pelkoset nauttivat Volkswagenilla ajamisesta. Kuinka paljon neuvotte toisianne autovalinnoissa? 

– Kyllä nämä ovat olleet omia päätöksiä. Naimisiin mentyäkin on yhteinen linja pitänyt, ja Volkswagen on pysynyt perheen kulkupelinä, Juha nauraa. Tällä hetkellä Juhan vaimo Ilona Jyrkkänen ja hänen tyttärensä Elise Riekki ajavat myös Volkswagenilla.

Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että vahva luottamus Volkswageniin on siirtynyt isältä pojalle jo kolmessa sukupolvessa? 

Mikko kehuu auton laatua ja huoltopalveluja.

 – Osa asentajista on asunut Heinävedellä tässä naapurissa. Ovat hakeneet auton aamulla ja tuoneet sen kotiovelle töiden valmistuttua.

Juha arvostaa luottamussuhdetta, joka on rakentunut heidän ja Varkauden sekä Joensuun Laakkosen myyjien välille vuosi­kymmenten aikana. Hän korostaa erityisesti varkaudessa palvelleen Taito Turusen ammattitaitoa. 

– Ei ole tarvittu tinkimistä tai ylimääräistä pohtimista. Kun on kertonut oman tarpeensa, on aina löytynyt hyvä auto sopivaan hintaan.

Kun Mikko on vaihtanut uuteen malliin, on edellinen auto siirtynyt Juhan ja myöhemmin lapsenlasten käyttöön. Näin Volkswagen-ajattelu on siirtynyt fyysisestikin jälkipolville.

– Kun autosta pitää huolta, se kestää. Hyvää on mukava kierrättää, Mikko toteaa.

 

Viehätysvoimaa ja uusia unelmia

Golf-malleista on vuosien saatossa muodostunut Pelkosen perheen vakiotyökaluja. Missä piilee Golfin suurin viehätysvoima?

Volkswagen 1600 Variant oli Mikon ensimmäinen farmarimalli.

"Täyssähköinen e-Golf olisi kiinnostava auto kokeilla."

Juha suhtautuu autoihin määrätietoisesti ja pitää niitä käyttöesineinä, mutta se myös korostaa niihin kohdistuvia vaatimuksia. Golfin sisätilat ovat aina miellyttäneet. 

– Laatuvaikutelma on hyvä ja luotettavuus ensiluokkainen. Hyvillä autoilla on aina mukava ajaa.

Entä kiinnostavatko uudet voimanlähteet, esimerkiksi kaasu-, hybridi- tai täyssähkömallit?

Kokenut Volkswagen-mies on seurannut tiiviisti Volkswagen-uutisointeja ja -koeajoja. Ajan trendeistä hyvin perillä olevana Mikko innostuu pohtimaan täyssähköisen e-Golfin potentiaalia. 

– Se olisi kiinnostava auto kokeilla.

Pelkosen voimakolmikko on pystynyt uskomattomalta tuntuvaan suoritukseen. Mikon 60 vuoden, Juhan 40 vuoden ja 

Samin seitsemän vuoden kokemus summaa yhteensä 107 vuotta Volkswagenilla. 

Lopuksi kysymme tulevaisuuden autohankinnoista: mikä on seuraava autonne? Pienen hymähdyksen saattelemana kolmikko vastaa määrätietoisesti yhteen ääneen: 

– Volkswagen, se on ihan varma! 

Toivotamme Pelkosen suvulle iloisia kilo­metrejä ja onnea seuraavalla sadalle vuodelle Volkswagenin ratissa.