Täysi luotto Volkswageniin - jo 60-luvulta alkaen!

- En osaa edes laskea, kuinka monta Volkswagenia minulla on ollut, sanoo juuri uuden Volkswagen T-Rocin hankkinut 88-vuotias Pirkko Airas.  

Teksti: Timo Toiviainen  |  Kuvat: Roope Permanto  |  Syyskuu 2018

Lohjalla Hiidenveden rannalla vaikuttaa tarmonpesä nimeltä Pirkko Airas. Vaikka ikää on jo 88 vuotta, kuuluu päiväohjelmaan edelleen reipasta autoilua, mökkimiljöön pihapiirin rakennusten ylläpitotöitä, käsitöitä, mattojen kutomista ja puutarhanhoitoa.

Volkswagen-autoilusta Airas on nauttinut jo 60-luvun alusta alkaen.

- Ensimmäisen Volkswagenini avaimet sain joululahjaksi kirjekuoressa. Se oli hieno lahja, jonka isäni ja veljeni olivat yhdessä valinneet. Punaisessa Kuplassa oli amerikanpuskurit ja kaikki, hän muistelee.

Myöhemmin Volkswagenit ovat seuranneet toisiaan vuosien varrella. Välillä on kokeiltu muitakin merkkejä, mutta palattu taas pian Volkswagenien pariin.

- En osaa edes laskea, kuinka monta Volkswagenia minulla on ollut. Sukulaiset ovat aina ruinanneet, että myy tuo vanha minulle ja osta uusi. Minä sitten aina sorruin ja vaihdoin uuteen, joskus vain kolmen vuoden välein, Airas naureskelee hyväntahtoisesti.

Volkswageniin hänellä on aina ollut täysi luotto.

- Nappulat ja muut ovat aina olleet selkeitä, eikä niihin ole onneksi tehty hirveästi muutoksia.

Tiukka linja kahdessa asiassa

Juuri nyt ollaan Autotalo Lohjan Volkswagen Centerissä ihailemassa kokeneen autoilijan uusinta ostosta, komeana kiiltelevää tummanruskeaa Volkswagen T-Roc -katumaasturia.

- Vaihdoin seitsemän vuotta palvelleen Golfini tähän, koska hiukan korkeampi Volkswagen on tällaiselle lonkkavikaiselle mukavampi vaihtoehto. Tavaratilakin tässä on oikein hyvä, olen kova kuljettamaan tavaraa.

Auton varusteissa ostajalla on tiukka linja kahdessa asiassa. Värin on miellytettävä entistä kuvaamataidon opettajaa ja vaihteiston on oltava manuaali.

- Pitäähän ajaessa olla jotakin tekemistä, en minä halua luovuttaa vaihtamista automaatille.

Väreistä hän arvostaa tummanharmaita vaihtoehtoja, jotta kylillä ei huomattaisi auton vaihtuneen uuteen.

Volkswagen T-Rocin hankkiminen sujui nopealta päätöksentekijältä jouhevasti. Muita malleja ei edes katseltu saati sitten kokeiltu. Valinnassa tukena oli pikkuveli Pekka, joka on autoasiantuntija ja myös Lohjan Autotalon asiakas.

Uusi auto löytyi nopeasti

Autokaupat saatiin tehtyä nopeasti. Sopiva yksilö löytyi Volkswagen-jälleenmyyjäyhteistyön kautta toisesta pisteestä heti seuraavalle viikolle, vaikka kysytyn uutuuden saatavuus ei muuten ollut paras mahdollinen.

- Sanoin, että tässä iässä en voi enää odottaa kevääseen. Jos haluan uuden auton, haluan sen nyt, napauttaa Pirkko Airas.

- Täytyy sanoa, että olen oikein tyytyväinen Autotalo Lohjaan, joka on hoitanut autoasioitani vuosikausia.

Kommentti ilahduttaa toimitusjohtaja Jorma Mattista ja automyyjä Toni Vileniä. Pirkko on tuttu vakioasiakas jo seitsemän vuoden takaa. Viimeiset kolme vuotta yritys on toiminut kokonaan uusissa tiloissa osoitteessa Lehmijärventie 5.

Jorma antaa asiakkaalleen tunnustusta ajamisesta:  - Jo koeajolla rouva ajoi hienosti mukautuvalla vakionopeudensäätimellä ja käytti kaistavahtia.

Pirkon valitseman T-Rocin 1,0 litran bensiinimoottori on yksi malliston vähäpäästöisimmistä.

- Tällä voit ajaa rauhassa, päästöt ovat noin puolet vanhasta Golfisi lukemista, muistuttaa Mattinen.

- Sepä hyvä. Ympäristöystävällisyys merkitsee minulle paljon. En esimerkiksi käytä puutarhassa mitään apulantoja, vaan minulla on komposteja tekemässä loistavaa multaa. Sen olen kyllä huomannut moottorista, että tämä ei ole niin ärhäkkä kuin Golfini. Mutta riittää kyllä minulle.

Mökkitie ajamista rakastavalle

Entä mikä on T-Rocin uuden omistajan mieluisin tie? Vastausta ei tarvitse jäädä odottelemaan. Pirkko Airas on jo auton oven kahvassa kiinni ja ehdottaa piipahdusta muutaman kilometrin päähän mökilleen. Hiidenveden rannalle vie pikkutie, joka on hänelle mieluisin tie ja sopii ajamista rakastavalle.

Sovimme, että Airas ajaa edellä ja toimittaja perässä. Varaudun rauhalliseen ajeluun, mutta joudun jo mökkitien alkaessa toteamaan T-Rocin hävinneen näköpiiristä.

Mökin pihanurmella Airas jo kääntelee autoa pesupaikalleen, kun vasta kurvaan viimeisestä mutkasta paikalle.

Auton pesua ja puutarhanhoitoa

Pirkko Airas huuhtaisee uudesta katumaasturistaan pahimmat pölyt pois ja esittelee idyllistä residenssiään.

- Kaikki rakennukset olen itse suunnitellut ja rakennuttanut. Tuossa on tyttäreni mökkirakennus. Tuolla näkyy sauna ja tässä on päärakennus. Tervetuloa vanhaan torppaan! Tämä on siirretty tähän Pohjois-Savosta.

Ovella vielä kurkataan perunalaatikoihin. - Saanko esitellä muutamia pieniä perunoitani? Koskaan eivät perunat ole kasvaneet näin isoiksi kuin tänä kesänä! huumorintajuinen Airas hekottelee.

Astumme sisään tunnelmalliseen tupaan. Asukas kertoo löytäneensä kaikki esineet kirpputoreilta tai sukulaisilta, jopa anopilta on tullut muutama.

- Ja tässä on yksi harrastukseni, pienoismallitalo, jossa jokaisen esineen malli on tästä tuvasta mittakaavassa 1:12. Itse olen tehnyt nämä kaikki sikarilaatikoiden kansista ja muista.

Ettei aika kävisi pitkäksi, kuuluu hänen harrastuksiinsa vielä muun muassa silkkipainotöitä, villasukkien kudontaa, sienten keräilyä, maalausta ja askartelua.

- Mattoja olen kutonut koko ikäni, ne riittäisivät jonoon aseteltuina varmasti täältä Rovaniemelle asti.

Astumme ulos aurinkoon. Hengästyttävän pitkän harrastusluettelon vastapainoksi Pirkko Airas tunnustaa joutuvansa kyllä vähän tinkimään puutarhanhoidosta, koska ihan kaikkea ei enää jaksa.

- Tuo toinen puutarha tuossa jää nyt kesannolle.

Your browser is outdated!

Please get a decent browser here or there