Bug In Finn kokosi Volkswagen-harrastajat Sappeeseen
Kesäinen Volkswagen-tapahtuma keräsi taas runsaan osanoton. Sää suosi ja kokoontuminen vietiin onnistuneesti läpi poikkeusolojen viranomaisohjeita noudattaen.
Teksti ja kuvat Marko Mäkinen | Elokuu 2020
Vuonna 1982 perustetun Suomen Volkkariyhdistyksen päätapahtumaa eivät poikkeusolot peruuttaneet, mutta Pälkäneen Sappeella vietetty harrastajatapahtuma siirrettiin ohjeistuksia noudattaen heinäkuulta elokuulle.
– Meiltä jäi keväältä näyttelyt väliin, mutta vain yksi kesän ajotapahtumista jouduttiin peruuttamaan. Bug In Finn -tapahtuman siirto elokuulle koulujen alkamisen jälkeiseen ajankohtaan hieman arvelutti, mutta huolemme oli turha: paikalla oli reilut 150 autokuntaa. Itse asiassa korona-aika on tuonut yhdistyksellemme lisää jäseniä. Useilla autoharrastajilla on poikkeusoloissa jäänyt harrastukselleen enemmän aikaa, yhdistyksen puheenjohtaja Jari Kähkönen kertoo.
Yhdistys oli varautunut tapahtuman järjestämiseen huolellisesti. Ilmoittautumis- ja palvelutiskit oli suojattu pleksilaseilla, käsidesiä oli tarjolla useissa pisteissä ja järjestäjä varautui myös maamme hallituksen suosituksen mukaisesti jakamaan osallistujille kasvomaskeja.
BIF-alueen eri aktiviteeteissa muistutettiin toistuvasti turvaväleistä ja tapahtumaan osallistuneet noudattivat kiitettävästi viranomaismääräyksiä ja suosituksia.
Voimassa olevien ohjeiden tarkka huomioiminen myös palkittiin, sillä viranomaiset yllätystarkastivat tapahtuma-alueen ja järjestelyt todettiin määräysten ja suositusten mukaisiksi.
Puheenjohtaja Kähkönen itse omistaa useita kymmeniä Volkswageneita, joista hän valitsi tapahtumaan vuosimallin 1961 Volkswagen Typ 2:n eli niin sanotun junakeulan. Vaikka vanhat autot ovat Kähköselle niitä kaikkein kiinnostavimpia, on hän seurannut myös Volkswagenin sähköistymistä.
– Volkswagen ID.3 on hieno asia ja alku uudelle, ja hyvä niin. Mutta nämä Volkswagenin vanhat harrasteautot ovat ja pysyvät, Kähkönen hymyilee.
Harvinainen vetoauto – Volkswagen K70
Johan ja Paula Gröndahl saapuivat Sappeeseen Paraisilta sinivalkoisella yhdistelmällä. Näyttävän yhdistelmän omistaa vaimo Paula, ja sen entisöimistyöstä on vastannut Johan.
– Yksi yö, kun en saanut nukuttua, selailin autojen myyntipalstoja. Löysin vuosimallin 1973 Volkswagen K70:n. Laitoin saman tien viestin myyjälle, ja hän vastasi heti yöllä, joten aamulla asensin autotrailerin Crafterini perään ja ajoin Lahteen.
Volkswagen seisoi sen jälkeen kuusi vuotta Gröndahlin tallissa, kun Johan mietti, mitä hän autolleen tekisi.
– K70 oli jo sen verran hapertunut pelleiltään, että oli viimeinen hetki sen pelastamiselle. Vaihdoin autooni käytännössä kaikki peltiosat: helmat ja lähes koko lattian. Kunnostin tekniikan, mutta auton sisustus on poikkeustilanteen takia vielä viimeistelemättä. Emme saaneet istuimia keväällä verhoiltua valmiiksi, joten päätimme ensi talven aikana rakentaa sisustuksen kerralla valmiiksi.
K70-malli oli Volkswagenin uuden aikakauden ensimmäinen edustaja. Automallin piti alun perin olla NSU-merkkinen, mutta Volkswagenin ostettua NSU:n, K70-mallista tuli VW:n ensimmäinen etumoottorinen ja -vetoinen sekä vesijäähdytteinen henkilöauto. NSU:n valmistama 1.6-litran moottori on tehokas (90 hv), ja auto jaksaa yhä vetää muun muassa asuntovaunua hyvin perässään.
Gröndahlien kotona on useampikin Volkswagen myös arkiajoja varten. Sähköistymisen kehitystä perhe on seurannut mielenkiinnolla
– Miksi ei, mutta tulevaisuudessa? Vielä muutaman vuoden aion kuitenkin ajaa perinteisillä käyttövoimilla.
Bug In Finn -tapahtumaan osallistui tänä vuonna reilut 150 autokuntaa.
Bug In Finn -tapahtumaan osallistui tänä vuonna reilut 150 autokuntaa.
Kaikkien vuodenaikojen avo-Golf
Lohjalainen Janne Vinkka oli Bug In Finn -tapahtuman ensikertalainen. Ruotsin vastaavassa Bug In Run -tapahtumassa Vinkka ehätti käydä kahdeksan kertaa. Sappeeseen hän ajoi vuosimallin 1986 Volkswagen Golf 1.6 Cabrioletilla, jolla hän ajaa vuodet ympäriinsä.
– Volkswagenit ovat olleet mukavia autoja harrastaa. Olen ajanut Volkswageneilla siitä asti kun olen ajokortin saanut. Joskus harrasteautoihin osien löytäminen on hankalaa, mutta aina niitä on löydetty ja tarvittaessa autotalliin hamstrattu.
– Avo-Golfia ei pienet pakkaset haittaa, mutta jos vettä sataa rajusti, autoni pysyy tallissa.
Uudet Volkswagenit kiinnostavat myös Vinkkaa. Hän näkee Volkswagenin sähköistymisen mielenkiintoisena asiana.
– Seuraan kyllä, miten infra ja sähköautot kehittyvät. Volkswagenilla on hyvä ja toimiva idea kokonaisuuden toteuttamiseen.
Ilmajousitettu porrasperä
Oskari Kauppinen saapui Sappeeseen Kokkolasta vuosimallin 1964 Volkswagen 1500 S:llä. Auto on päällepäin täysin alkuperäiskuntoinen, mutta sen kuorien sisällä on paljon uutta tekniikkaa, kuten muun muassa ilmajousitus.
– Loistava auto ajaa pitkänkin matkan. Mukavaa kyytiä, ei voi muuta sanoa. Tätä autoa oli näillä varusteilla aikaisemmin yritetty saada tieliikennekelpoiseksi, mutta se ei mennyt katsastuksesta läpi. Ostimme auton ja rakensimme sen sääntöjen mukaiseen kuntoon. Auton ilmajousituksen avulla voin säätää etu- ja takapäätä erikseen. Volkswagen tarjoaa pehmeää kyytiä, Kauppinen hymyilee.
Kauppisen autossa on jousitusta lukuun ottamatta kaikki muu alkuperäistä ja alkuperäiskuntoista.
– Kaiuttimet ja kierroslukumittari on lisätty, ei muuta. Myös auton maalipinta on alkuperäinen. Tämän tyyppinen auto kuuluu kategoriaan Low & Slow. Vauhti ei siis ole pääasia vaan auton ajokorkeus, Kauppinen selventää.
– Hyväpintaisella tiellä Volkswagenin ajokorkeus on noin viisi milliä. Jos säädät alustan liian alhaalle, edessä rengaskotelot ottavat maahan kiinni. Kaikki muut osat auton alustassa ovat ylhäällä suojassa.
Leikkimökistä palkintorohmuksi
Entinen työkaveri vinkkasi Sorsakoskella asuvalle Volkswagen-harrastaja Marko Oinoselle, että Varkauden Pitkäsaareen olisi reilut 30 vuotta sitten jäitä pitkin ajettu vuosimallin 1957 Volkswagen Typ 2 T1 -bussi, joka oli moottoririkon jälkeen toiminut saaressa lasten leikkimökkinä. Oinonen kävi seuraavana talvena katsomassa autoa ja innostui asiasta. Jäiden sulaessa hän kuljetti veneellä saareen kaverinsa mökiltä lainatun ponttonilaiturin, jonka avulla hän uitti Volkswagenin kahdessa osassa syväväylän yli maihin.
Alkoi viisi vuotta kestänyt armoton entisöintityö. Kahteen osaan katkaistun Volkswagenin uudelleen rakentaminen käynnistyi laserpenkistä. Kori hitsattiin yhteen, se vahvistettiin ilmajousitusta varten ja suurimman osa pelleistä Oinonen rakensi itse. Hän eteni projektissaan pienin askelin, yksi kohde kerrallaan eteenpäin.
– Vietin viisi vuotta nyt yhdeksänvuotiaan tyttäreni elämästä autotallista. Kun meille tuli vieraita niin tytär ilmoitti, että ”isä asuu meillä autotallissa”. Myös vaimolleni iso kiitos ymmärtämisestä, Oinonen hymyilee.
– Hitsasin muun muassa 550 pistehitsausta pohjalevyyn. Se harmitti silloin niin paljon, että laskin jokaisen. Mutta kyllä työni sitten lopulta on ollut palkitsevaa, ja on kiva, että myös muut arvostavat autoamme. Olemme käyneet kymmenessä tapahtumassa ja vastaanottaneet 16 palkintopyttyä. Iso kiitos kuuluu myös automme sisustan antiikkinahalla verhoilleelle Virpi Räisäselle, jonka työ kruunaa kokonaisuuden.
Oinosen Volkswagenissa ilmajousitusta voi säätää ohjaamosta jokaiseen kulmaan erikseen. Autoon on integroitu muun muassa sänky, baaritiski, jääkaappi sekä nykyaikaiset latausliitännät.
– Viime vuonna kiersimme koko perheen voimin eri tapahtumissa 4 500 kilometrin matkan, ja tänä kesänä mittariin on tullut reilut 3 000 kilometriä. Volkswagen on ollut hyvä auto ajaa ja elää, Oinonen muistuttaa.